Pääsiäinen ja ...

Niin se oli tuo pääsiäinenkin tuossa. Sitähän satsasi kaapin täyteen safkaa ettei vain lopu.
No ei se kyllä loppunut vaikka niin ajatteli :D Miksi näistä tämmöisistä pyhäpäivien ns. perinteistä on vaikea päästää irti?
Tarkoitan tässä sitä, että ainakun on tulossa jokin tämmöinen pyhä, meikäläisestä puhkeaa "maailman paras " kokki kotona ja kaikki onnistuu täyteläisiä menuja myöten :D ?

Onhan se mukava tehdä ja laittaa, ja onhan se mukava sitte katua taas, että mitä helv... teen!
Ne houkutukset, ne on niin pirulaisia. Miksi itsekurin hallinta onkin niin vaikeaa? Miksi täytyy pohjimmiltaan olla sokerihiiri jolle maistuu tuo sokeri ?ITSEKURI, ITSEKURI!
Tiesin, että tää tulee joskus tapahtumaan ja se tuli nyt. En tarkoita sitä, että posket pullolla ois vedetty makiaa mahan täydeltä, vaan makeaa sellaisissa rajoissa joka ei nyt ainakaan hyväksi ole.

Kyllä se niin on, että täytyy pitää lappu silmien lähettyvillä missä on A4 kokoisin kirjaimin sana: EI!

Ja varsinkin se oli niin erehdys alentua syömään mitään sokeripitoisia nameja, kun treenitkään ei ole kulkenu mihinkään suuntaan flunssasena. Voi jummijammi!

Hah, niin ja se tunne.. oot lähdössä työhaastatteluun ja haluaisit laittaa pitkästä aikaa farkut jalkaan :D Kävin kaapista kaikki farkut läpi ja yhdetkään housut ei jalkaan mene enään :D Ainoa housut mitä tällä hetkellä VOI käyttää on FREDDYT ! Ei .. ei kertakaikkiaan vaikka miten vääntää ja hyppii, että housut livahtais jalkaan niin ei =D Näitä kaikkia farkkuja on viimeksi pidetty tasan vuosi sitten :D
Mitä on tapahtunut? Onhan nämä jalat muokkaantunu enemmän lihaksien puolelle mitä ne oli vuosi sitten, vuosi sitten ne oli pikkuiset kintut :D Kyllä ei tiennyt, että itkeäkkö vai nauraa kun ei farkut mene jalkaan, ei yhdetkään !? Ei auta kuin lähteä housukaupoile :)

Niin tosiaan joo. Työhaastattelu oli ja täytyy myöntää että elämän ensimmäinen semmoinen !
Työpaikan olen aina saanut suoraan ottamalla yhteyttä firmaan tai laittamalla hakemuksen jonka verukkeella on sitten valittu työhön heti :) JÄNNITTIHÄN SE !

Onneksi olin valmistautunut mahdollisiin kysymyksiin ja niihin vastaaminenkin meni oikein loistavasti :) Tyytyväinen olen siihen, että hakijoita oli 96, joista 20 valittiin haastateltavaksi :) Nyt peukut ja varpaatkin pystöön, että pääsen sinne duuniin!!! 


No mut pääsiäinen meni kaikenkaikkiaan kivasti ja oli mun pikkusisko meillä koko pääsiäisen lomailemassa :) Itse tai tuntea tuota kelkan huumaa rälläilemällä ravella :D Napsittiin kuvia ja tehtiin pääsiäis ajan menu ! Nyt koitetaan saada parempi vaihde päälle ja sata tuhat lasissa eteenpäin !!!

Ihanaa loppuviikkoa kaikille.

- Miia 

Parempi karvas totuus, ko makea valhe?

Ohhoh ! Ei voi muuta sanoa kun, että SORI. Tässä on tovi vierähtäny viime kirjoituksesta.
Sinne meni maaliskuu, ja tervetuloa tää huhtikuu :D

Eihän tässä osaa alottaa tekstiäkään enään, liian tapahtumarikas kuukausi oli tuo maaliskuu, että vetää sanattomaksi.
No jos sitä jostaki suunnasta alottas niin sais jollekki tämän homman taas :D

Tosiaan maaliskuussa oli kaikenlaista! Eka juhlittii neidin 4v kemut ja toivuttiin niistä, heh. Ja oli sitä työntekoaki siinä samassa. Treenit ei oikein luistanu, tai no silloin kun oli fiilistä ja motivaatiota vetää kunnon pumppi pääle niin oli näitä esteitä.
 Tuli siis sairasteltua miltein koko maaliskuun loppu! Ensin podettiin järisyttävän tuskaisaa hammassärkyä reilu viikko, jonka jälkeen tuli 2antibioottikuuria kehiin. Naurattikin lääkkeiden haku matkalla moinen.. Nimittäin siinä samassa kun olin lääkkeitä hakemassa 80km päästä iski kumpaankin silmään näärännäpyt :D
Siinä jo alkoi naurattaan, että ei prkl.. oo todellista, näenkö ajaa kotia :D Onneksi matkaa oli enää jäljellä vaivaiset 20km :D MUTTA SILTI !






No antibiootithan lähti vaikuttamaan aika äkkiä. Ja näpytkin silmistä oli katoamassa.. :) Elämä tuntui voittoisalta! Mutta sitten.. vaikka kylläkin huolehdin antibioottien aikana lisätuotteiden saannin, niin ne teki ilkeän vatsavaivan :D
Siinä sitten 2 päivää kärvisteltiin mahakouristuksissa ja kivuissa, voi luoja! Tähän mainitakseni, että eräs vaiva josta olen kärsinyt muutama kuukausi sitten päätti samaan syssyyn iskeä vatsavaivan kanssa.






Siinä vaiheessa täytyi tirskauttaa pari kyyneltä, ja huutaa, että ei tää oo totta enää! :@ No .. siinä taas muutama päivä oltiinki sänkypotilaana ja kaikki oli "kaatua" päälle. Vitsi mikä masennus ! Että onko todella urheilu niin väärästä mun kohdalla, että sen aloitettua kärsin joka v... ikisen vaivan kerralla!? Kävihän siinä mielessä kaikenlaista.
. Sain sentään mielenrauhan muutamaksi päiväksi, jolloin taas jälleen.. tuttuun tapaan tulee lisää vaivoja!
Tällä kertaa tuli järkyttävä flunssa ja kurkkukipu! No kurkkukipu lähti inkiväärijuomaa juodessa, mutta flunssa jäi ! Ja tässä sitä tätä viimeisimpää tautia vastaan yritetään taistella...






Ihan oikeasti en todellakaan osaa sanoa enään mitään tähän. En .. En vaan voi uskoa!!!!
Kun elämä oli sillä mallilla miten olikin ennen, eli syömisillä ja liikkumisella ei ollu niinkään merkitystä, en todellakaan ole silloin sairastellut mitään. Hyvä jos kerta vuoteen pieni flunssa. Mutta .. kun nyt urheilee ja syö terveellisesti, oon sairastellu kaikki vaivat vuosien edestä :( MIKS JUST NYT?! Sain justiinsa uusitut treeniohjeet ja motivaatio oli huipussa!






Onkohan tässä vetäny ittensä liian tappiin saakka, että täytys tosissaan huilia viikkoa lepiä? Ehkä. Koska siltä tämä alkaa vaikuttaan. No odottelen valmentajien mailiviestiä mitä saan takaisin. Jospas se elämä voittaisi jossakin vaiheessa ja saisi ilon treenaamisesta? SITÄ TODELLAKIN ODOTTAESSA.
 Ja sitä ennen odotankin, että koska ja mikä vaiva tulee seuraavaksi! Tämän em. lauseen kun menin sanomaan sunnuntaina niin sainkin flunssaviruksen! Hah. On tämä tämmöstä, mutta tästähän ei ole kuin suunta KOHTI YLÄILMOJA !!!!! 
Eli treenien suhteen ei ole kyllä kehumista, eikä tämän oman terveyden. En uskalla enään mitään suunnitella päivää pidemmälle, koska näköjään voi tapahtua ihan mitä vain :/
Mutta no jos sitä jostain iloisemmasta asiasta kirjoittaisi !







NIMITTÄIN PIENISTÄ MUUTOKSISTA! :) Koska vaikka motivaatio treenien suhteen on nyt mitä on tämän sairastelun takia, niin on se ilo tuolla takaraivossa siitä huolimatta! Nimittäin siitä, miten kehitystä on tapahtunut pikkuhiljaa. Niin, hitaasti - mutta varmasti :)








Tämän valmennuksen myötä mitä olen mittoja ottanut ..

Alkumittaus tapahtui valmennuksen aloitettua tammikuussa.

Mittaus tapahtui 19.1.15 ja tässä sen päivän mittoja:

PAINO:56kg
REISI: 51,5cm
VATSA:84cm
LANTIO:91,5cm
HARTIOIDEN YMPÄRYS:97,5cm
RINNANYMPÄRYS:84cm
HAUIS JÄNNITETTYNÄ: 30,2cm

On järkyttävä muutos mitoissa tapahtunut siihen verrattuna mitä ne on olleet 16.1.2014, aivan jotain muuta luokkaa :D hahah no niin, suunta siis vain ylöspäin :) Tässä viimeisimmät lukemat edellisiin verrattuina:


VÄLIMITTAUS 20.3.2015

PAINO:56kg
REISI:52cm
VATSA:83cm
LANTIO:89cm
HARTIOIDEN YMPÄRYS: 97cm
RINNANYMPÄRYS:79cm
HAUIS JÄNNITETTYNÄ:30,5cm


Kyllähän se omaa mieltä piristää nähdä muutos mitoissa ja peilikuvassa, vaikka sitä on hiljalleen muutosta tullut :) Niin, että parempi vähän annettu kuin paljon luvattu :D



(eiköhän nämä piristä vähän aikaa mieltä :D  )




Asiasta toiseen... Tuossa tiistaina käväsin kaverin tykönä pyörähtämässä mutkan kuvailemassa posetuksia :D Meillä oli ollu puhetta useaan otteeseen kuvaamisesta ja siitä, että joskos kokeilis millaisia tuotoksia sais aikaan :) Mikä ettei ! Täytyy sanoa itsekin, että kyllä sitä yllättyi omiin piileviin taitoihin jotka ei oppimisen myötä ole kadonnutkaan :D WAU  ja vielä kerran WAU !

Oon tosiaan tästä mun kaverista, kirjottanu aikaisemminkin :) Ihmiset voi yllättää joskus positiivisella tavalla ! Monen asian kantilta.. Kuten kuvistakin näkee, T tykkää ja harrastaa tosissaan salilla käyntiä! Ja oishan se mahtava nähdä tärkeä kaveri lavoilla vuosien saatossa posettamassa (Y) ! Tiedän, että se tulee tapahtumaan kun aika koittaa :) Hiljaa hyvä tulee! Tässäpä pari kuvatuotosta mitä saatiin aikaan! 









                           




No näihin kuviin ja tunnelmiin onkin hyvä lopettaa, ei muutaku ensikertaan taas :D

Hyvää pääsiäistä kaikille !

- MIIA <3

Vilinää ja vilskettä #

Vilinää ja vilskettä, juu! Alkaa olla kuukausi pian aikaa edellisestäki kirjoituksesta :D huh

Näin sen ajankulun huomaa, kun on tekemistä ja puuhaa väsymykseen saakka niin ei mielessäkään ole blogin kirjoittelut käyny :D Tässä on ollu VAIKKA JA MITÄ ! Mistähän sitä osais ees alottaa, täytyy alkaa oikein miettimään noin kauas ajassa =D

Aika pitkälti se helmikuun loppu aika meni neidin synttäreitä miettiessä jotka juhlittiin hieman etukäteen 7.3 :) Piti leipoa ja suunnitella vimpan päälle, jotta juhlista tulisi kivat :)
No niin vain tulikin! Prinsessa 4v oli erittäin tyytyväinen ja iloinen <3

Mutta sitten siinä samassa tuli äkillinen muutos työsaralle ja työllistyin hetkeksi lomittajan pestiin meidän navettaan sijaistamaan toista osakasta !
 Ne työt on taputeltu lukuunottamatta erästä yhtä työpäivää tältä kuukaudelta, siinä menikin puolikas ja täys kokonainen viikko ! Huh.

Eli eilen sitä into piukeena huiskittiin harjalla navetassa viikon vika työvuoro :) Ja nyt .. tämän täyden viikon tehneenä on paikatki jo tottuneet tuohon rasitukseen :D Ensimmäiset päivät alku kuusta oli yhtä tuskaa, selkään sattu ja sormissakaan ollu puristus voimaa !
 Ja niin, se kuka uskaltaa vähätellä navettatyön laatua niin voi mennä kokeilemaan itse pystyykö :D Tiedän todellaki entisenä kaupunkilaisena, että siihen "paskahommaan" ei monesta ole.
Kyllä kävi meikäläisenki mielessä jo toisen päivän jälkeen, että soitan kuntaan ja lopetan koko homman :DD NO ehkä en oikean oikeasti. Mutta raskasta se on.
 Tosiaan eilen tuli tehtyä todella extraa navetassa töiden puitteissa ja kyllä nyt aamulla tässä kahvia nautiskellessa on sormet niin tönkkönä kun voi olla :D Ei yhtään puristusvoimaa, ei sitten yhtään. Kolottaa ja pakottaa, täytys varmaan venytellä !

No en todellakaan valita, en :) Koska nämä työvuorot päivässä ( 5,5h ) korvasi mun treenit jotka on jäänyt taka-alalle töiden takia. Ei onneksi yhtään ole sellainen olo, että olisi jättänyt jotain tekemättä tai taakseen jonkin asian vuoksi :)
 Ihme ja kumma, nimittäin se fiilis on tullut aina jos on jäänyt pienikin treeni sovitulta päivältä vetämättä. Hyvä niin, jostakin tottumuksesta siis on päästy irti! Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa..


EN malta odottaa kun tänään pääsee vetämään kunnon treenit! Oon odottanu tätä päivää kun kuuta nousevaa, että pääsee taas treenaamaan !!!! IHANAA <3 

Kyllä se taas tästä, alkaa treenit rullaamaan taas :)

No tämä tältä erää! Jatketaampas joku kaunis päivä taas :) Meikäläinen todella nyt nauttii rauhassa aamukahvin aamuauringon valossa !

Niin niin ihanaa viikonloppua kaikille, aurinkoista semmoista!

- Miia <3 

Vuoden saalis

Huomenta vaan !

Eilen pitkästä aikaa otin muutoskuvat. Kyllä omat kuvat on parhaimpia motivaatiokeinoja mitä voi olla :) Toki kaikki päivät ei oo ollu sitä hymyä niinku vois kuvitella.
 Kyyneleitä on tirskautettu silmäkulmasta, tullu vastoinkäymisiä, lipsuttu asioista, ja on se elämä potkinu päähänki. Tosiaan, asiat ei aina välttämättä ole itsestäänselvyyksiä.
 On sitä kaikessaan kyllä aika pohjallaki käyty, mutta noustu aina uudestaan kohti yläilmoja :)

Toki kotitreenaajalla tavoitteita on vaikea tavoitella kuin sellaisen joka käy salilla jokapäivä. Yritän ajatella asian niin positiivisesti kun vain voi, en stressaa siitä vaikka tavoitteiden saanti kestäisi kauan. Sitäpä ootellessa kun rakennetaan vinttiin kotikuntosali <3 oi

Kyllä ehottomasti nämä uudet treeniohjeet ottaa ja vaikuttaa aivan erillä tavalla kuin aikaisemmat. Sitä on niin monta kertaa itsensä ylittäny uusien treeniohjeiden parissa, että saa silmät suurena hämmästellä :D Jos sitä nyt vasta antaakin kaikkensa peliin ?
Ehkäpä, jos tätä vauhtia mennään mikä on entisiin verrattuna 2x raskaampaa ja kovempaa niin uskon tavoitteiden saantiin aivan täysin !!! Ja uskon toki muutenkin vaikka sitä on hieman malttamaton välillä!






Ehkä sitä on välillä ollu myös umpiväsyny, ettei vaan oo jaksanu keskittyä ja tehdä kaikkea tai sitte on jopa hommat jääny tekemättä. Sanoiskohan niin, että henkinen väsymys on jossain vaiheessa piinannu mua kauan aikaa. Ihminenhän on välillä myös itsellensä täys arvoitus. No jos tämä tuleva kevät ois erilaista aikaa kevätaurinkon kera :) Sitä kummasti saa upean energiapiikin auringonvalosta! Mikäs sen parempaa  <3 ?

Mutta eiköhän sitä ajan mittaan opi tuntemaan omaa kroppaa paljon enemmän kuin aikaisemmin.. Ainakin enemmän kuin vuosi sitten ! Vielä täytyy oppia tuntemaan mitkä asiat sopii itselle ja mitkä taas ei. Ehkä ne ajan kanssa loksahtaa paikalleen pala palaselta ? :)

Ehkä ennen ajattelin treenauksen niin, että se on pakko. Mun on pakko tehdä tätä, että saavutan pakonomaisesti tavoitteet joskus. Mutta sitähän on ajan mittaan oppinutkin rakastamaan sitä mitä tekee ja että se tuntuu nautinnolliselta kuin pakonomaiselta :) Tarkoitushan on saadakkin mielihyvää siitä mitä tekee. Ehkä pikku hiljaa sitä on oppinut nauttimaan omasta tekemisestä !

Että eiköhän se tästä päivä kerrallaan :) 

Oon ilonen ja ylpeä siitä, että omaan erittäin parhaat tukijoukot ja ystävät :)
VARSINKIN VALMENTAJAT ! Sekä tärkein tuki jokapäivä varsinkin kotona - OMA MIEHENI !
Mitä olisinkaan ilman tätä suurta tukijoukkoa? Varmaan vois olla hankalaa ?
Siksi sitä jaksaakin jatkaa jokapäivä hymysuin kohti omien tavoitteiden tavoittelua !

Ja kiitos lukijat ! 

Näillä mennään. Ihanaa sunnuntaita kaikille !

- Miia 

Etiäpäin, sanoi mummo lumessa !

Niin, että etiäpäin, sanoi mummo lumessa :D On tässä osannut taas vastustaa tosin terveyden puolesta. Sitä suuremmalla syyllä etiäpäin! Pitkään sitä kotosalla odotteli ennekuin sinnikkona
lähti päivystykseen. Ja onneksi menin koska sen asian kanssa ei ollut "leikkimistä".
Antibioottikuuri päälle ja monen muuta auttavaa :) Nyt ollaan jo VOITON PUOLELLA!
Ei tarvi kivun tuskissa pyöriskellä, elämähän jo hymyilee :D Eli ainakaan ei tarvi olla menossa
mihinkään toimenpiteisiin, huh!
Tätä myöten sitten treeneistä ollut todellinen motivaation puute. Siitä huolimatta kivun tuskissa olen yrittänyt tehdä, koska tämä vaiva ei sinänsä ole vaikuttanut treeneissä tehtyihin liikkeisiin vaan laajemmilti. No ei muutakun kuurit loppuun ja into piukeena kohti kovempia treenejä :)










Joo, sehän oli ystävänpäiväki! Perjantaina käväsinkin entisillä kotikonnuilla pyörähtämässä ja piiitkästä aikaa salilla treenailemassa kaverin kans ! Ojentajiin tuli kyllä kunnon pumppi :D hah
Sain kaverilta hyviä vinkkejä suoritettaviin liikkeisiin :)) Muistaa sitten joskus tehdä "oikein". NIIN.. muistaiskin :D Keskittyen ja keskittyen!



Parhain tuki mitä nyt vaikeina hetkinä on saanu, niin ehottomasti ne valmentajat! Laitellaan sähköpostia useasti ja avaudun sitten, kyllä valmentajien sanat on vaikuttanu niin, että asioita miettii eriltä kantilta, joissakin asioissa :) En koskaan oo saanu sellaista tukea keltään mitä nyt valmentajilta, oon niin niin ilonen!
 Todellakin kun itsekin päätän niin pääsen tavoitteisiin näiden avulla. En todellakaan halua heittää kallisarvoista aikaa millään tavalla hukkaan, vaan tehdä kaikkeni:)

Toki kaikki lähtee itsestä mihin on valmis panostamaan, mitä oman terveytensä ja kroppansa eteen on valmis tekemään :)
 Jotkut voi ajatella, että hinta. Mutta asianhan voit verrata niin, että ostatko mielummin monen monta valmennusta vaikka etävalmennusta ja siihen päälle jotain muuta vai panostatko kerralla sellaisiin mistä todella voit saada apua ja tavoitteet kasaan .. maksamalla miltein saman summan?
Minä valitsin jälkimmäisen .. :)
Juurikin sen takia.. kerron toistamiseen, että mulle ei enään nettivalmennukset antanu mitään irti.Tuli tarve saada sellainen etävalmennus jossa voin tarvittaessa tavata valmentajat ja saada tukea heiltä.






Maksoin useita nettivalmennuksia räpiköidessäni niissä, toki valmentajien hommaaminen oli hieman tyyriimpää.
 Mielummin tein tämmöisen päätöksen kuin sen, että olisin ostanut lisää monen monta valmennusta jotka ei olis antanu enään irti mulle mitään.
Ymmärrettävää omalla kohdalla myös, että kun treenaan kotona. Alkaa kaipaamaan kunnon ohjeistusta ja tukea, ja tää oli mulle se parhain keino :)
MISTÄ EN KOSKAAN VOISI LUOPUA :D Ainakin kesään asti kestää tämä valmennus-suhde. Ehdottomasti haluaisin jatkaa sitten lisää, mutta katsotaan mihin tuloksiin päädytään.

Tämmöistä, ei kehtaa enempää näin aamutuimaan alkaa lääryämään :)
Katsellaan toisena päivänä mitä asiaa sitä kertyy tänne kerrottavaksi !

IHANAA VIIKKOA KAIKILLE ! Niin muistakaa tekin - ETIÄPÄIN, SANOI MUMMO LUMESSA :D

<3 MIIA 

Hopeaa tuli että pätkähti !

Hopeamitali = henkinen voitto ! Kyllä lauantaipäivä oli kerrassaan voitto :') Pistettiin tosissaan kaikki peliin ja hopeaa pätkähti! Hopea ei todellakaan oo häpeä. Päinvastoin !
 Kyllä oli kerrassaan kokemus. Oltiin siis viimeviikon lauantaina PMC tapahtumassa Haaparannalla Folkets Hus:ssa ottelemassa säbäturnauksessa. 6x12min peliä ja 10,5h mittanen päivä kokonaisuudessaan :D Semmonen perus lauantaipäivä. Kyllä oli helppo hymyillä kun kotiapäin lähdettiin ajamaan ! Jovain.















Viikko menny perussetillä ! Tehty uusien treeniohjeiden mukaan ja opeteltu aivan uusia asioita :) Oikein kantapään kautta ! Eilen oli toinen tapaamiskerta. Kävästiin läpi liikkeet kunnolla, että ne tekis oikein kotona. Kyllä ei helpolla päästetä :)
Kaikki tai ei mitään. Kaikki onkin itsestä kiinni. Täytyy vielä mainota asiasta, etten kadu päivääkään että ymmärsin ottaa valmentajat kehiin tässä vaiheessa :') Kyllä oli oikea ratkaisu. Sain eilen niin paljon uusia vinkkejä ja järkevää puhetta pääkoppaan :D Jotka todella pisti ajattelemaan :) Niinhän se täytyykin.
Tapaamisten jälkeen jää aina niin sika hyvä fiilis! Niin loistofiilis. IHANAA!







Ystävät on ikuisia ! ONHAN NE. Tosiystävät ei koskaan lähde kiitämään :) Ei vain. Eilen tapasin pitkästä aikaa erään miespuolisen ystävän. Aina ei menee nallekarkit tasan elämässä, mutta joskus se elämä voittaa :') Tiedättekö fiiliksen ja tunteen kun oot ystävän puolesta iloinen joka on käyny läpi vaikeita hetkiä elämässä ja selvinnyt niistä? KYLLÄ on ihana nähä ystävät hymysuin ja etenkin positiivisin ajatuksin kohti tulevaisuutta!

Niinkuin Turkkilaisessa sananlaskussa : "Ystävättä jää se joka virheetöntä ystävää etsii." - Turkkilainen sananlasku " 
Ei kukaan ole tässä elämässä täydellinen, ei kukaan :) Täytyy hyväksyä ihmiset sellaisinaan kuin ne ovat. Nii-i, vaikki ei vain tätä ymmärrä.


Treenijuttuihin vielä. Kyllähän kaiken uuden opettelu vie oman aikansa. Enkä halua kuormittaa itseäni, että muuttaisin monta asiaa kerrallaan. Ja ihan hyvä niin, että pienet muutokset lähtee yks kerrallaan menemään eteenpäin :)
Syömisistä on nyt karsittu punnitseminen pois, mikä oli TASAN VUODEN stressiaihe. Toisena kohteena oli vasta aikoin kasvikset. Ne on onnistunu kyllä hyvin eikä siinä ole mitään probleemaa :) Seuraavaa pientä viilausta odotellessa.
 Hyvin se tästä, tai oikeastaan LOISTAVASTI! Kun minä ainakin jaksan uskoa pidemmälle kuin tähän hetkeen. Tällä hetkellä taas vaihteeksi flunssa vie voiton. Mutta en lannistu :) Koska se maailma ei todellakaan kaadu pieniin asioihin elämässä. Tässä elämässä on paljon isompiakin murheita ja aiheita riittää varmasti loputtomiin. Valmentajien sanat on todellakin pistäneet elämää miettimään treenaamisen kannalta aivan totaalisesti joka kulmasta :')
Ei se ole pakkopullaa, se on nautintoa mitä haluat tehdä juuri silloin kun siltä tuntuu! Niin, koitappa tämä takoa pääkoppaan jossa ajatus on ollut hieman erilainen aikaisemmin :D 






Kyllä se kuule tästä, tästä ei ole suunta kuin YLÖS! Jes, näillä mennään :)

Ei muutakun ihanaa perjantaita kaikille lukijoille, etenkin viikonloppua !

- Miia <3

Leikit sikseen!

Leikit sikseen, nyt alkoi tositoimet ! Kyllä :) Pahoittelut taas ajan vierähtämisestä, etten ole kerennyt kirjoittaa. Ei oikeastaan oo ollu sellaista fiilistä, ja sinänsä mitään mielessä mitä olis voinut jakaa :) No jokatapauksessa. Kävin viikko sitte kotikonnuilla tapaamassa valmentajat ! Ihan huikeaa. EN todellakaan kadu päätöstäni, en ikinä. Enkä missään nimessä muuta mieti edes jatkossa kuin valmentajia kun kyse on omasta kropasta ja halusta kehittää lihasmassaa. Kyllä valmentajien hommaaminen oli elämäni paras päätös jonka toteutin :)

Eikä sunkaan se niin helppoa olekkaan :D Tämmöinen jääräpää kun välillä olen, mulle täytyy olla asioissa kovana. Hymyilyttihän se hieman kuntokartoitusta tehdessä, mutta hymy hyyty kun toistoja piti vääntää yli omien rajojen :D EI hymyilyttäny enää sen jälkeen. Kaikki epämukavahan on kaikista parhainta <3
 No jokatapauksessa tapaaminen meni hyvin ja sain sydämeltä tippumaan kivimöykyn alas. Se kivimöykky on ollut sisälläni vuoden. Kivimöykky siis ruokien punnitsemisesta. Myönnän, että tuon asian kanssa oon ollu vankina. Vankina.. suljettuna pieneen ahtaaseen tilaan, jossa ei näe eikä kuule muuta kuin : ruoka , ruoka & ruoka ! Punnitse tämä, punnitse se ja katso jokaista suupalaa.
Se helpotuksen tunne sydämeen saakka kun sain kuulla, että nyt se lopetetaan multa tämä ruokien punnitseminen, koska se on ollut liiallinen ressitekijä. Ja se ressitekijä todellaki on syöny mua.
Nyt jo viikon aikana, oikeastaan jo seuraavana päivänä kun aloin syömään, mietin että onko todellakin syöminen näin "helppoa" ? Miten se näin luontevalta tuntuu, eikä sellaiselta pakkopullalta?








En vaan voi sanoinkuvailla sitä helpotuksen tunnetta joka sisälläni myllersi :') Ehkä tää joillekkin on itsestäänselvyys mutta ei mulle. Mutta nyt on. Kyllä vuoden päivät oli tuskaa, enkä todellakaan osannut kuvitella kuukausi sitten, että se punnitseminen loppuisi pian. Oon ikuisesti niin niin kiitollinen, että vihdoin ja viimein "joku" minut siitä vankina olemisesta päästi pois. Olisinko tosissaan punninnut ruokia vaikka seuraavat 3 vuotta?
 En todellakaan. Ei mun pää ois kestäny. Siinä vaiheessa oisin varmaan syömishäiriön partaalla pohtimassa elämän tärkeitä asioita. Onneksi näin !  Toki syön ja noudatan ruokavaliota, terveellistä sellaista :) Ja sallin itselleni joskus herkkupäivän :)
 Mutta katson tietenkin silmämääräisesti määrät mitä lautaselleni laitan. Kyllä silmä on tottunut vuoden punnitsemisten jälkeen jokseenkin :D Enkä enään onneksi stressaa ruoasta. Eikä se edes tunnu missään, ei kertakaikkiaan. Niin helpolta luonnollisesta asialta niinkun sen varmaan täytyykin :)

Toivon niin saavani irti tästä seuraavasta puolesta vuodesta valmentajien kanssa! Kyllä teen kaikkeni, jokaikisen hikipisaran vuodatan lisää ja mietin kesää, likellä juhannusta jolloin valmennus päättyy. Puolessa vuodessa voi saada paljon aikaa. Kaikki on kiinni musta ja mun noudatuksista. Ja todellakin kaikkeni sen eteen teen, ja toivon ettei mitään vastoinkäymisiä tule jotka jollakin tavalla estäisi tätä :) Laitettiin mun lillasysterin kanssa veto päälle, että juhannukseen mennessä kummatkin on kunnossa !  Niin pienestä summasta kyllä vetoa lyötiin, mutta veto on aina veto :D 

Tää on parasta just nyt ! Niin parasta kun olla ja voi. Ei muutaku uusia treenikamppeita testaileen ja uutta ohjelmaa. Kyllähän tämä tästä :)







Ihanaa tulevaa viikonloppua kaikille <3

-- Miia